Hyvinvointi ei ehkä olekaan tasapainoa – vaan kykyä kuunnella itseään...
Usein ajattelemme hyvinvointia asioina, joita voimme tehdä voidaksemme paremmin.
Liikunta, uni, hyvä ruoka, rauhallinen hetki, hieronta tai pieni kävely luonnossa. Kaikki nämä voivat olla tärkeitä.
Mutta ehkä hyvinvointi on jotain vielä hieman syvempää.
Ehkä kyse ei ole vain siitä, mitä teemme kehollemme.
Vaan siitä, miten kohtaamme itsemme.
Keho kertoo meille paljon.
Joskus se kaipaa liikettä, joskus lepoa. Joskus kosketusta, joskus vain hetken hiljaisuutta.
Se ei aina puhu kovalla äänellä.
Usein se kuiskaa.
Myös mieli tarvitsee tilaa.
Tilaa ajatuksille. Tilaa hiljaisuudelle. Tilaa päästää irti ajatuksesta, jonka kanssa olemme kulkeneet liian kauan.
Tilaa huomata, mitä oikeastaan tunnemme – ilman että meidän tarvitsee heti löytää siihen ratkaisua.
Ja sitten on sielu.
Se sana voi tarkoittaa jokaiselle jotain erilaista.
Jollekin se on yhteys itseensä, toiselle luontoon, hiljaisuuteen tai johonkin suurempaan.
Ehkä se on se osa meissä, joka tietää joskus jotain ennen kuin osaamme pukea sitä sanoiksi.
Keho, mieli ja sielu eivät elä erillään toisistaan.
Kun mieli käy kierroksilla, kehokin voi kiristyä. Kun keho saa levätä, myös ajatukset voivat hiljentyä.
Ja kun pysähdymme hetkeksi kuuntelemaan itseämme, voimme huomata jotain, mikä on ollut siellä koko ajan.
Siksi hyvinvointi ei ehkä ole täydellistä tasapainoa.
Elämässä on aina päiviä, jolloin olemme väsyneitä, levottomia, herkkiä tai epävarmoja.
Kaiken ei tarvitse olla hyvin, jotta voisimme olla yhteydessä itseemme.
Ehkä hyvinvointi onkin enemmän sitä, että opimme kuuntelemaan.
Mitä keho tarvitsee juuri tänään?
Mitä mieli yrittää kertoa?
Mitä jokin hiljainen osa meissä kaipaa?
Joskus vastaus voi olla lepo.
Joskus liike.
Joskus lämmin tee, rauhallinen hengitys tai kävely luonnossa.
Joskus ehkä vain se, että emme vaadi itseltämme enempää kuin tähän hetkeen mahtuu.
Ja ehkä juuri siinä on jotain hyvin olennaista.
Meidän ei tarvitse aina korjata itseämme.
Voimme myös kohdata itsemme.
Kuunnella.
Antaa tilaa.
Ja huomata, että olemme kokonaisuus – keho, mieli ja se hiljainen sisäinen maailma, joka kulkee kanssamme läpi elämän.
Ehkä hyvinvointi alkaa juuri siitä hetkestä, kun lakkaamme kysymästä:
Mitä minun pitäisi vielä tehdä itseni hyväksi?
Ja kysymme sen sijaan:
Mitä minä tarvitsen juuri nyt?
Ehkä vastaus on lähempänä kuin ajattelimmekaan... 💜
🎧 Jää hetkeksi tähän tunnelmaan…