Pohdinta siitä, mitä huomaamme – ja miksi juuri nyt…
Tänä aamuna eteeni osui kaksi aivan erilaista tekstiä.
Ensimmäinen kertoi päivämäärästä.
9.9.2026.
Yhdeksän ja yhdeksän.
Ja kun vuoden numerot laskettiin yhteen, jäljelle jäi yksi.
2 + 0 + 2 + 6 = 10 → 1.
Numerologiassa yhdeksään liitetään usein päättymistä ja irti päästämistä. Yhteen taas uutta alkua.
Yhdeksän ja yksi.
Loppu ja alku.
Hmm…
Sitten eteeni osui toinen teksti.
Tällä kertaa Kuusta.
Vähenevä Kuu oli matkalla kohti uuttakuuta. Se vähenisi, katoaisi hetkeksi lähes kokonaan näkyvistä… ja alkaisi sitten taas kasvaa.
Palasin ensimmäiseen tekstiin.
Sitten takaisin toiseen.
Yhdeksän ja yksi.
Vähenevä Kuu ja uusi Kuu.
Loppu ja alku.
Hetkinen…
Katso mitä minä löysin… Eikö olekin kummallista?
Sattumaa?
Voi olla.
Mutta juuri tällaisiin minä helposti tartun…
Kuu ei ole minulle mikään uusi tuttavuus… olen tainnut olla vähän kuuhullu aina.
Katson muutenkin paljon taivaalle. Tähtiä, pilviä, auringonnousuja… Rakastan aurinkoa ja valoa, joten pimeys ei oikeastaan ole minun juttuni.
Ehkä juuri siksi huomaan Kuun niin helposti.
Kesällä täällä pohjoisessa yöt eivät aina edes ehdi kunnolla pimentyä. Syksyllä Kuun huomaa aivan eri tavalla. Kun lumi ei vielä valaise maisemaa ja ympärillä on pimeää, Kuu voi valaista yllättävän paljon.
Talvinen täysikuu vie minut lapsuuden talviin.
Pakkaseen, narskuvaan lumeen… Poskia nipistää kylmä ja lumi hohtaa kuunvalossa.
Päivällä sama lumi sädehtii auringossa.
Mutta yöllä…
siinä on jotakin aivan muuta.
Hiljaista, kaunista ja vähän mystistäkin.
Ja kun aloin miettiä tätä kaikkea… alkoi melkein naurattaa.
Kuutyttö. Kuunhelmi. Kuukivi.
Nimiä, jotka ovat kulkeneet mukanani vuosien varrella eri tavoin.
En ollut koskaan pysähtynyt katsomaan niitä yhdessä.
Kaikissa on Kuu.
No niin… 😄
Mutta miksi juuri Kuu?
En tiedä.
Se vain vetää puoleensa.
Ja jos vastaan tulee vanhoja Kuuhun liittyviä uskomuksia… no, tietenkin jään miettimään niitäkin.
Samaa Kuuta on katsottu kauan ennen meitäkin. Sen vaiheisiin on liitetty erilaisia uskomuksia.
Mutta tällä kertaa jäin miettimään yhtä hetkeä…
Vanha Kuu on jo katoamassa, mutta uusi ei vielä näy.
Ei oikein vanha.
Ei vielä uusi.
Hetki niiden välissä…
Jäin siihen.
Ihmiselämässäkin on sellaisia hetkiä.
Jokin on jo päättynyt, mutta emme vielä tiedä, mitä seuraavaksi tulee.
Kuu ei näytä kiirehtivän.
Se vähenee.
Katoaa melkein kokonaan…
ja palaa.
Ovatko ihmiset nähneet Kuussa jotakin tuttua myös omasta elämästään?
Kuka tietää…
Numeroiden kanssa minulla on vähän samanlainen suhde.
Ne ovat aina kiinnostaneet minua. Mutta kuinka paljon uskon numerologiaan?
En oikeastaan tiedä.
Eikä minun ehkä tarvitsekaan.
Oma numeroni on 33. Numerologiassa sitä kutsutaan mestariluvuksi.
Kun olen sitten lukenut, mitä siihen liitetään – kuuntelemista, auttamista, toisista välittämistä – olen välillä vain hymyillyt.
No mutta…
tunnistanhan minä siitä itseni.
Tarkoittaako se, että numerologia tietää minusta jotakin?
Vai tunnistanko siitä jotakin, minkä jo tiesin itsestäni?
Hmm…
Ehkä minun ei tarvitse edes päättää, uskonko vai en.
Jos jokin puhuttelee, haluan yleensä katsoa vähän lähemmin.
Jos ei, jätän sen siihen.
Joskus taas jokin osuu niin lähelle, että ajattelen:
No mutta… tuossahan olen ihan minä.
Ja silloin uteliaisuus tietysti voittaa.
Tänä aamuna kaksi asiaa jäi.
Kuu ja numerot.
Kaksi aivan erilaista polkua… ja jotenkin ne päätyivät saman teekupin ääreen.
Sattumaa?
Aivan mahdollista.
Mutta miksi jotkin sattumat saavat meidät pysähtymään?
Miksi katsomme täysikuuta vähän pidempään?
Miksi jokin numero alkaa yhtäkkiä tuntua merkitykselliseltä?
Ja mistä lopulta tietää, löysikö merkin…
vai antoiko sille itse merkityksen?
En tiedä.
Yksi uskoo enemmän.
Toinen vähemmän.
Joku ei lainkaan.
Minä taidan mieluummin jättää oven vähän raolleen…
ja katsoa, mitä vastaan tulee.
Ja Kuuta minä katson varmasti edelleen.
Ehkä vähän liiankin usein. 😄🌙
Aamulla eteeni osui vain kaksi tekstiä.
Nyt pöydällä on enemmän kysymyksiä kuin vastauksia.
Mutta niin siinä taitaa käydä, kun alkaa seurata salaisuuksia ja sattumia…
Yhden laatikon avaa, ja sisältä löytyy toinen.
Kuun tarina ei ainakaan päättynyt tähän.
Päinvastoin…
Taisin vasta avata ensimmäisen laatikon... 🌙✨
🎧 Jää hetkeksi tähän tunnelmaan…