Ehkä keho kertoo meille joskus jotain, mitä emme huomaa ennen kuin pysähdymme kuuntelemaan...
Tiedätkö sen tunteen, kun huomaat yhtäkkiä, että hartiat ovat taas melkein korvissa?
Et edes oikein tiedä, milloin ne sinne nousivat.
Olit vain olemassa.
Istuit tietokoneen ääressä, katselit puhelinta, ajoit autolla, mietit huomista tai yritit muistaa, mitä kaikkea pitikään tänään tehdä.
Ja sitten huomaat ne.
Hartiat korvissa.
Aivan kuin nekin yrittäisivät pysyä päivän tahdissa.
Tietenkin hartioiden jännitykseen voi olla ihan tavallisia syitä.
Liikaa istumista.
Liian vähän liikettä.
Pitkä päivä tietokoneen ääressä.
Kiirettä ja stressiä.
Mutta joskus mietin, kannammeko hartioillamme myös jotain sellaista, mitä emme oikeastaan edes huomaa kantavamme.
Keskeneräisiä ajatuksia.
Muiden ihmisten huolia.
Asioita, joita pitäisi muistaa.
Sanoja, joita joku sanoi ja jotka jäivät pyörimään mieleen.
Odotuksia – muiden tai omiamme.
Ja ehkä joskus myös sellaista, mikä ei oikeastaan kuulu meille lainkaan.
Päivän aikana näkymätön reppu voi täyttyä yllättävän nopeasti.
Ja sitten ihmettelemme, miksi hartiat tuntuvat raskailta.
Ehkä keho ei aina väsy vain siitä, mitä teemme.
Joskus se voi väsyä myös siitä, mitä kannamme mukanamme.
Siksi minusta on kiinnostavaa pysähtyä joskus aivan tavallisen hetken äärelle.
Huomata hartiat.
Ovatko ne taas siellä korvissa?
Ja jos ne osaisivat puhua, mitä ne sanoisivat?
Ehkä:
”Hei… voisimmeko me vähän hellittää?”
Ehkä niitä olisi hyvä kuunnella.
Ei siksi, että meidän pitäisi heti tehdä jotain.
Vaan siksi, että joskus pelkkä huomaaminen riittää alkuun.
Ehkä voimme laskea hetkeksi alas jotain sellaista, mitä olemme kantaneet aivan liian kauan.
Jonkin huolen.
Jonkin odotuksen.
Jonkin ajatuksen siitä, että meidän pitäisi vielä jaksaa vähän enemmän.
Kaikkea ei tarvitse ratkaista juuri nyt.
Kaikkea ei tarvitse kantaa mukana koko päivää.
Eikä kaikkea tarvitse kantaa yksin.
Ehkä välillä voisi vain hengittää syvään, antaa hartioiden laskeutua ja huomata, miltä tuntuu, kun niiden ei tarvitsekaan olla koko ajan valmiina kaikkeen.
Ja ehkä huomaat silloin jotain muutakin.
Keho ei ehkä pyydä sinulta lisää.
Se saattaa vain pyytää vähän vähemmän.
Vähemmän kiirettä.
Vähemmän vaatimuksia.
Vähemmän kannettavaa.
Ja ehkä hieman enemmän tilaa olla.
🎧 Jää hetkeksi tähän tunnelmaan…