Kymmenen ohjetta, muutama kysymys ja yksi pieni ehkä...
Törmäsin tekstiin, jonka otsikko lupasi paljon: 10 sääntöä onnelliseen elämään.
No mutta. Kymmenen sääntöä ja onnellinen elämä?
Pakkohan tätä oli tutkia. 😄
Ensimmäisiä lukiessani nyökyttelin. Älä ajattele liikaa. Elä yksinkertaisesti. Ole kiitollinen siitä, mitä sinulla on. Vietä aikaa luonnossa.
Kuulostaa hyvältä.
Tosin tuo älä ajattele liikaa jäi vähän vaivaamaan. Jos joku tietää, mistä ajatukset saa kytkettyä pois päältä juuri silloin, kun ne ovat päättäneet kokoontua yöllä neuvotteluun, saa kertoa minullekin. 😄
Sitten vastaan tuli: anna nopeasti anteeksi.
Anteeksi annan mielelläni. Olen vuosien varrella oppinut, etten halua kantaa ikäviä tunteita mukanani yhtään pidempään kuin on tarpeen. Me kaikki tarvitsemme joskus toisen mahdollisuuden – minäkin.
Mutta tuo nopeasti sai minut pysähtymään. Joskus anteeksi voi antaa nopeasti, joskus siihen tarvitaan aikaa. Ja joskus annan anteeksi, mutta en unohda. Ei siksi, että haluaisin pitää asiasta kiinni – muisti vain sattuu olemaan eri mieltä. 😄
Sitten kehotettiin odottamaan muilta vähemmän.
Hmm.
En halua rakentaa omaa onnellisuuttani sen varaan, mitä joku toinen tekee tai jättää tekemättä. Mutta kyllä minä haluan edelleen odottaa ihmisiltä rehellisyyttä, kunnioitusta ja vastavuoroisuutta.
Yksi ajatus jäi vielä pyörimään mieleeni: onnellisuus kasvaa, kun muutamme tapojamme, emme olosuhteitamme.
Tätäkin jäin miettimään.
Joskus olosuhteitakin täytyy muuttaa. Jos jokin paikka, tilanne tai ihmissuhde ei enää tunnu hyvältä, ehkä ratkaisu ei aina ole opetella suhtautumaan siihen toisin.
Mitä pidemmälle listaa luin, sitä enemmän aloin miettiä, etteivät nämä ehkä olekaan sääntöjä.
Ehkä ne ovat pieniä muistutuksia.
Ole kiitollinen. Huomaa hyvä. Ole lempeä. Mene luontoon. Älä yritä hallita kaikkea.
Niistä minä voisin ottaa jotakin mukaani.
Mutta kymmenen sääntöä onnelliseen elämään?
Siinä kohdassa minä taidan vielä vähän nostaa kulmakarvaani. 😉
Ehkä onnellisuus ei mahdu kymmeneen sääntöön.
Ehkä jokaisen täytyy löytää omansa.
Tai ehkä koko sääntökirjan voi välillä unohtaa.
Ehkä...